Ihan kuin joku olisi laittanut laturin töpselin seinään. Siltä tuntuu elimistössä nyt, kun tuo kirkas kevätaurinko paistaa kauniin siniseltä taivaalta. Ja pääsiäinenkin on nurkan takana. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja pääsiäisruokasuunnitelmat pöytään. Joka vuosi muistan kertoa, että en lammasta. Syö Eikä muukaan perhe lammasta pöytään väkipakolla vaadi.

Ps Tänään ja maanantaina ehtii vielä postiin! Maanantai 19.

Ei oo ollu aikoihin mitään sanottavaa tänne. Eikä oo tälläkään hetkellä yhtään enempää. Oikeastaan ei etes yhtään mielenkiintoa koko blogimaailmaa kohtaan. Mutta joku täsä kuitenki on, miks en halua sulkea kokonaan. Kahtelin äskön vanhoja kuvia, paljo sielä on mistä olisi mukava ollut juttua laittaa tännekin. Mutta tärkein, että kuvia on itelle muistoksi. Aika näyttää tulevaisuuden! Tiistai 17. Mä sanon heippa vaan hei.

Ennen viime torstain kampaajakäyntiä olin kulkenut monena päivänä kokomustissa tai mustavalkoisissa asuissa. Jotenkin nuo auringon vaalentamat kutrit eivät sointuneen värien kanssa yhteen, eivät niin ollenkaan. Epätasaisuus ja punertavaksi haalistunut sävy olisivat ehkä vain korostuneet kahta kauheammin. Kokomustakin voi olla freesi, kun.

Perjantaina roudattiin meidän omaisuus Hämeenlinnasta reilu 400 km pohjoiseen, eli Kuopioon. Sitä edelsi varsin haikea ja lähtöitkujentäyteinen viimeinen työviikko, jonka aikana täytyi sanoa heipat kaikille rakkaille työkamuille. Kolmessa päivässä saatiin Kuopion kämppä melko ihmismäiseen kuntoon, kiitos kaikkien apuvoimien. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos, kun Jonaksen serkku ilmoitti muuttaneensa Nykiin ja kutsui meidät iltapalalle.